Jumala (Vain elämää kausi 7)

Hän on yksin, kukaan ei tuu juttelee,
Koulun pihal katselee mitä muut tekee
Hän kuuntelee, ne huutelee
Tekis mieli puhua, mutta laittaa käden suun eteen
Tupakkajengin kundit nauraa ja osottaa
Ohikulkiessaan saattaa jaloille monottaa
On parempi olla näkymätön ja hiljaa
Eikä ikinä lähtee mukaan siihen kilpaa
Kun hän kävelee kotitalon rappuun
Syvälle sydämeen sattuu
Isä on jo kännissä, äitiä ei näy missään
Ei saa luovuttaa, pakko pysyy käynnissä
Kyynelet valuu ei ymmärrä kohtaloaan
Jotain syvällä koht hajoaa
Niin paljon kysymyksii
Mut vastauksii ei kukaan anna
Joten huoneen nurkassa hän kysyy Jumalalta

Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa

Hän livahtaa ikkunast ulos, niin et isä ei nää
Vaikkei näkis enää koskaan, ikävä sitä ei jää
Nyt on muiden vuoro maksaa arvet
Reppu on pakattu matkaa varten
Ei oo yhtäkää kaverii, mut on kynä ja paperii
Hän haluu vaan että toiset ymmärtäs paremmin
Sit kiinnittää viestin sillan pieleen,
Kiipee kaiteelle, hyppää ja virta nielee

Sit se kolahtaa, puhelin soi
äiti vastaa ja romahtaa
Niin paljon kysymyksii
Mut vastauksii ei kukaan anna
Maassa polvillaan hän kysyy Jumalalta

Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa